Kööpenhaminasta Berliiniin, osa 4

Ajattelin jo heittää sikseen tämän stoorin, kun inspiraatio katosi, loma jatkui, eikä tullut raapusteltua. Mutta kai se nyt pitää loppuun saattaa se minkä on aloittanut. Sitä paitsi tässä osassa päästään ihan perille Berliiniin! Edellisessä osassa olimme siis saapuneet Neustrelitziin, tuohon ihan somaan, mutta jokseenkin pitkäveteiseen pikkukaupunkiin.

Sunnuntai 24.6. 
Neustrelitz -> Wesenberg -> Fürstenberg/Havel ->Zehdenick, n. 90 km

Heräsimme halvasta huoneestamme kiinalaisen ravintolan yläkerrasta, keräilimme tavarat kasaan ja hipsimme alakerran kahvilaan aamiaiselle. Aamupala oli taas varsin kohtuuhintainen ja ihan kelvollinen, alle viidellä eurolla nautimme kahvia, mehua, sämpylöitä, juustoja, voita, kananmunan, marmeladia ym. Sitten kokosimme itsemme, haimme pyörät sisäpihan pyörävajasta ja suoritimme vielä takapihalla pieniä huoltotoimia, kuten ketjujen rasvausta. Sitten olikin aika käydä matkaan. Reitin alku kulki kivoissa rantamaisemissa Zierker Seen rantaa seuraillen. Muutenkin maisema oli tutuksi käynyttä peltojen, metsien, järvien ja pienten kylien kombinaatiota. Saksalainen oli vaihteeksi merkannut pyörätiet todella epäselvästi, joten Klein Quassowin kylän kohdilla olimme joutua harhaan. Löysimme kuitenkin oikean tien ja huristimme Wesenbergin pikkukaupunkiin, jossa pysähdyimme pikaisesti ostamaan evästä (löysimme aukiolevan leipäkaupan, josta ostimme evääksi isot juustosämpylät). Sää oli pilvinen, ei kuitenkaan onneksi sateinen.

Kuvassa saksalainen käsitys pyörätiestä. Monin
paikoin nimenomaan pyörätie oli laadittu
jännittävistä kaakeleista. On ne outoja.

Sitten köröttelimmekin pitkät pätkät edelläkuvatun kaltaisissa maisemissa. Hieman oikaisimme taas viralliselta reitiltä, kun koimme jo aika lailla kylliksi nähneemme järvimaisemia. Jossain puolenpäivän jälkeen siirryimme huomaamattamme Mecklenburg-Etupommerista Brandenburgin osavaltioon. Ennen kahta olimmekin sitten Fürstenberg/Havelin kaupungissa. Nautimme puistossa eväsleivät, banaanit ja pähkinöitä, minkä lisäksi päätimme käydä kahvilassa juomassa maitokahvit, ja mansikkakakkuakin otettiin. Fürstenberg/Havel oli aika idyllinen, kahden järven väliin sijoittuva pikkukaupunki, joka on kuitenkin kuuluisa lähinnä siitä, että Ravensbrückin keskitysleiri sijaitsi kaupungin liepeillä. Päätimme itsekin käydä tutustumassa paikalla sijaitsevaan gedenkstätteen eli memorialiin eli mikä se nyt suomeksi onkaan, muistopaikkaan. Ravensbrückin leirihän oli pääasiassa naisten keskitysleiri (tosin oli siinä sivussa miestenkin leiri kai), jonne internoitiin poliittisesti aktiivisia taikka muuten epäilyttäviä naisia (esim. runoilijoita), sekä myös juutalaisnaisia. Leirin vankilan näyttely oli mielenkiintoinen, ja vaikka keskitysleiri ei nyt yleensä ole mikään iloisin turistikohde, olen ihan tyytyväinen, että tuli tutustuttua.

Ravensbrück-vierailun jälkeen edessä oli vielä nelisenkymmentä kilometriä seuraavan yöpymiskohteeseen, ja lähes koko matka kulki – jälleen kerran – metsäisten seutujen ja maalaismaisemien läpi. Mitään erityisen mieleenpainuvaa matkalla ei tainnut olla, koska en muista siitä juuri mitään. Sääkin oli sitkeästi pilvinen ja harmaa. Mielenkiintoisimmat maisemat koittivat kymmenisen kilometriä ennen Zehdenickiä, jolloin pyörätie kulki pieniä suistoaluetyyppisen seudun läpi. Jokien, pienten järvien ja lampien täplittämä maisema oli varsin miellyttävää katsella.

Zehdenickin ankeutta. Pimeää, märkää, ja turisti-infon kanssa
samalla sisäpihalla romahtanut talo.

Zehdenickiin saavuimme alkuillasta ehkä kuuden aikoihin. Paikallinen turisti-info oli tietenkin sulkenut ovensa, eikä meillä ollut juuri käsitystä, mistä kannattaisi etsiä majoitusta. Sitten alkoi vielä sataa tihuuttaa, joten ensivaikutelma Zehdenickistä ei tosiaan ollut kaksinen. Siinä ihmetellessämme silmiimme osui kuitenkin paikallinen keilahalli, joka mainosti tarjoavansa myös majoitusta ja olevansa vieläpä pyöräystävällinen. Herberge Am Dock osoittutui aivan miellyttävän oloiseksi paikaksi, ja löytyi sieltä vapaa huonekin. Vastaanoton tyttö oli tosin hiukan kujalla töistään, mutta sekin tuntui olevan varsin tavallista. Otimme huoneen, vaikka se olikin kolmen hengen huone, sillä sateessa ei oikein huvittanut jatkaa seikkailua. Olipahan ainakin lääniä! Suihkun ja vaatteiden vaihdon jälkeen hipsimme illalliselle aiemmin lähellä näkemäämme italialaiseen ravintolaan, joka olikin halvasta ulkoasustaan huolimatta varsin kelvollinen. Myöhemmin nautimme vielä oluet majapaikan yhteydessä olevassa baarissa ja katselimme hiukan jalkapalloa (piti ihan luntata, se taisi olla Englanti-Italia), kunnes tuttuun tapaan alkoi taas ramaista niin, etteivät silmät olleet pysyä auki. Ottelu pyöri loppuun huoneemme tv:ssä, minä taisin herätä lopussa todistamaan Balotellin tuuletusta rankkarikisan jälkeen.

Maanantai 25.6.
Zehdenick -> Oranienburg -> Berliini n. 85 km

Edellisenä iltana olimme päättäneet pyrkiä jo maanantaina Berliiniin, vaikka alkuperäisen aikataulumme mukaan suunniteltu saapuminen kaupunkiin olisikin tapahtunut vasta tiistaina. Otin yhteyttä Berliinissä asuvaan kaveriini ja järjestin heidän varapatjaltaan meille makuupaikan yhdeksi yöksi, sillä pääsisimme vuokrakämppäämme vasta tiistaina, kun toverit Suomesta saapuisivat myös kaupunkiin. Majapaikka tarjosi taas melko geneerisen, mutta ihan hyvän aamupalan, ja sen tankattuamme lähdimmekin jo matkaan. Seuraavan päivän valossa Zehdenick näytti jokseenkin niin tylsältä paikalta, jollaiseksi olimme sen edellisillan sateessa tuominneet, mutta pyörätie kaupungista pois sen sijaan seuraili erinomaisen idyllistä Vosskanalin vartta kilometritolkulla, lähes Liebenwalden kylään asti. Sitten ajelimme ihan somia metsäteitä, kunnes ennen Oranienburgia yhytimme taas kanavan, tällä kertaa Oder-Havel-Kanalin. Välillä paistoi aurinko, mutta enimmäkseen oli kuitenkin pilvistä, ja taivaanrannassa vaani uhkaavan synkkiäkin pilviä (ks. kuva alla).

Ennen Oranienburgia nähtiin mm. lotja!

Koska olimme Oranienburgissa varsin varhain, päätimme piristää matkaamme jo toisella keskitysleirivierailulla, kävimme siis Gedenkstätte und Museum Sachsenhausenissa. Sijainti Berliinin läheisyydessä varmasti vaikutti asiaan, sillä Sachsenhausenissa tuntui olevan turistiryhmiä huomattavasti enemmän kuin Ravensbrückissa. Edustettuina olivat etenkin ystävämme pohjoisamerikkalaiset. Kiertelimme hiukan alueella, ja kuten aiemmin Ravensbrückiin, myös Sachsenhauseniinkin oli koottu pieteetillä historiaa ja ihmiskohtaloita sekä natsien keskitysleirin että myös neuvostomiehityksen erikoisleiri 7:n ajoilta. Eniten meitä ehkä kuitenkin järkyttivät kovaääniset nuoret amerikkalaiset, jotka päättivät ratoksensa ryhtyä äänekkääseen virrenveisuuhun leirin teloituspaikalla. Huuli pyöreänä ihmettelimme ulkomaanelävien tahdittomuutta ja liukenimme paikalta.

Sachsenhausenissa oli reissun jännin
pyöräparkki. Maassa oli lovi.

Oranienburgin keskustassa päädyimme lounastamaan jälleen kerran italialaiseen ravintolaan. Aterioinnin jälkeen päätimme lähteä kohti Berliiniä, ja matka alkoi tosiaan olla lähellä loppuaan. Pääkaupungin läheisyydestä johtuen maaseutumaisemat vaihtuivat rakennettuun ympäristöön, ja reittimme kulki melko turhauttavia latuja läpi erilaisten asuinalueiden (esim. Borgsdorf, Birkenwerder, Niederheide), tosin välillä näimme myös peltoa, metsää ja kanavaa. Kymmenisen kilometriä Oranienburgista tultuamme jo aiemmin päivällä hiukan vettä ripsineet sadepilvet päättivät näyttää voimansa ja jäimme todella rankan sadekuuron alle. Nimellisesti vettä pitävä urheilutakkini kastui likomäräksi n. minuutissa, ja niiden muutaman minuutin jälkeen kun syöksyimme etsimään suojaa, olivat kaikki muutkin vaatekappaleet vetisiä (onneksi sentään Ortliebit pitivät vettä, joten kaikki muu säilyi kuivana). Kaatosade oli onneksi aika kuuroluonteinen ja loppui piakkoin, joten saatoimme jatkaa matkaa ilman sen pidempiä viivästyksiä, joskin vettä valuvina.

Idyllisehköä metsätietä jossain ennen Oranienburgia.
Vielä ei olla kastuttu.

Henningsdorfiin, Berliinin liepeille asti matkanteko oli vetistä, työlästä ja epämukavaa. Aurinko alkoi kuitenkin paistella, ja ennen pitkää erinäisiä teknisiä materiaaleja olevat ajovaatteemme jo olivatkin kuivat. Reitti kulki taas aika sympaattisissa maisemissa järvien rantoja ja kanavanvarsia seuraillen, ja pian jo ohitimmekin kyltin, joka kertoi meidän saapuneen Berliinin kaupungin alueelle. Pari kilometriä myöhemmin saimme uskonvahvistusta, kun Spandauer See Brückeä ylittäessämme näimme edessämme häämöttävän Fehrnsehturmin. Jee! Sillan jälkeen idylli jatkui vielä Hohenzollernkanalin vartta pitkin kulkevan pyörätien muodossa, ja vasta Volkspark Rehbergen jälkeen jouduimme ajamaan liikenteen sekaan. Onneksi reitti majapaikkaamme Prenzlauer Bergissä oli verrattain yksinkertainen, joten pääsimme perille sen enempiä eksymättä.

Ensimmäinen olut Berliinissä. Nam!

Ensimmäisen Berliinin iltamme vietimme jo tutuksi käyneellä tavalla, siis suihku, ruokaa ja oluet. Tosin tällä kertaa nautimme ensin oluet biergartenissa, ja sitten kävimme syömässä todella maittavaa vietnamilaista. Olipa kertakaikkiaan virkistävää päästä suurkaupunkiin ja oikean ravintolatarjonnan ääreen!

Semmoinen oli siis se kesäretki. Pyöräilyn tiimellyksessä mahdollisesti kohonnut kunto hukattiin ja karisseet kilot kerättiin viikossa takaisin Berliinin biergarteneissa, baareissa, brunssibuffeteissa ja lukuisissa ravintoloissa. Eikä haitannut yhtään!