sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Kaistapäisehkö urheiluviikko 39

Koska en ole kovin kauaa tilastoinut treenikertojani tai liikunnallisiin puuhiin käyttämiäni tuntimääriä, en osaa sanoa, olenko joskus mahdollisesti liikkunut enemmän kuin tällä viikolla. Luultavasti olenkin (vähintään kesän fillarireissulla tuntimääräisesti tuli kyllä liikuttua enemmän, mutta aika yksipuolisesti), mutta melkoisen aktiiviseksi humpsahti tämäkin viikko, kuten jo eilen ennakoin.

Maanantai: jalat+selkä-sali 1 h 45 min
Tiistai: rinta+kädet-sali 1 h 15 min, juoksulenkki 30 min, 4,8 km, 9,6 km/h
Keskiviikko:-
Torstai: jalat+selkä-sali 1 h 15 min
Perjantai: rinta+kädet-sali 1 h 30 min, juoksulenkki 49min, 6,9 km, 8,4 km/h
Lauantai: lenkki 1 h 50 min (josta juoksua n. 1 h 15 min), 14,8 km, 8,2 km/h
Sunnuntai: hot jooga 1 h 30 min, yläköysikiipeily 2 h

Kiipeilyn jälkeinen pukkaripose Salmisaaressa.
Yhteensä siis yhdeksän erillistä liikuntakertaa, ja taitaapa tuntimäärissäkin mennä kymmenen rikki. O-ou.Tällaisia intensiiviviikkoja ei vissiin nyt ihan jatkuvasti parane vetää (ylikunto ja mitä näitä nyt on), mutta olipa kyllä kiva käydä salin lisäksi juoksemassakin useamman kerran. Saliohjelma rullaa edelleen mukavasti myös, joskin ensi viikolla ajattelin hiukan lyhentää yksittäisten treenien kestoa, helposti nimittäin kuhkin salilla puolitoista tuntia ja ylikin, jos en pidä rotia. Tiputan siis varmaankin kultakin päivältä pois pari liikettä.

Onneksi kevyempi viikko on väistämättä tulossa viimeistään kuun puolivälin Madridin reissun yhteydessä, en todellakaan ajatellut ottaa mitään urheiluhenkisiä vermeitä edes mukaan. Ensi viikon lopulla puolestaan menen piipahtamaan ystävien luona Kemissä, mutta siellä tulee kyllä luultavasti ainakin kiipeiltyä, ettei ihan löhöloma ole tulossa.
Salmisaaressa kivintä ja kamalinta ovar korkeat seinät!

Hot joogaan päädyin tänään, kun ystävän ystävä suorittaa joogaohjaajatutkintoa, ja piti tänään pienen yksityistunnin Yoga Nordicin ihanan lämpöisessä salissa. Se oli kivaa, ja aloinkin harkita kymmenen kerran kortin hankintaa kyseiseen joogalaitokseen. Olen joskus muinaishistoriassa harrastanut jotain perusjoogaa jonkun verran, ja sen jälkeenkin ollut varovaisen kiinnostunut lajista, mutten ole kuitenkaan sen enempää perehtynyt. Suurimman vaikutuksen tällä salilla teki tuo hot-ominaisuus. Olen kova palelemaan, joten olipa mukava harjoitella trooppisessä lämmössä.

Huom. sääriruhjeen hieno laastarointi.

Joogan jälkeen lähdin vielä perinteiselle sunnuntaikiipeilylle Salmisaareen, ja perinteiseen tapaan sain sääriini taas kasapäin uusia ruhjeita ja mustelmia. Mutta kivaa oli! Ja iltaruoaksi valmistui makoisa merenelävä-aurajuusto-pizza omassa uunissa (kaistapäinen treenaaminen aiheuttaa kaistapäistä nälkää!).

lauantai 29. syyskuuta 2012

Lauantaiset metsäkirmailut sekä: hanskat tekevät maken

Tällä viikolla on tullut liikuntoa harrastettua vähän isommalla kauhalla, mikä on tietysti aina mukavaa (tähän asti neljä salitreeniä ja kolme lenkkiä). Alkuviikolla paiskin töitäkin, ja loppuviikosta sain edistettyä gradua pikkiriikkisen. Lisäksi olen käynyt katsomassa kuusi R&A-leffaa, ei siis ollenkaan pöllömpi viikko! Huomenna kun vielä pääsen kokeilemaan jotain hotjoogatyyppistä harjoitusta sekä koejamaan kiipeilyhousut tositilanteessa, niin avot!

Tämän päivän sporttivartti koostui juoksu- ja juttelulenkistä ihanan ystävän kera, juoksentelimme reilun tunnin syksyisen keskuspuiston uumenissa ja oli oikein rattoisaa. Koska hölkkäilin/kävelin myös keskuspuistoon ja takaisin, lenkille tuli lopulta mittaa 1 h 50 minuuttia ja pituutta karvan alle 15 km. Ei hullummin, vaikka keskivauhti jäikin aika matalaksi! Pitäisi varmaan useamminkin käydä juoksemassa tuolla luonnon helmassa ja vielä päiväsaikaan. Nykyisellään kun lenkkini menevät Töölönlahden ympäri (tai muuten tässä lähiseudulla) illan pimeydessä, ei kauheasti tule luonnonläheisyydestä nautittua. Uusia goretex-lenkkareita (hups...) en vielä koeajanut, ajattelin aloittaa vähän lyhyemmällä lenkillä sisäänajon. Onneksi metsässä ei ollut kovin märkää niin peruslenkkareilla pärjäsi oikein hyvin.

Kuvassa popojen maasto-ominaisuuksia testaa Lotta.

Addun maastolenkkareiden (löytyivät tuon samaisen urheilijatoverin [ks. kuva] vinkistä Sokokselta -50 % alessa) lisäksi onnistuin täydentämään treenikampevarastoa vielä niillä kaipailemillani salihanskoilla. Päädyin lopulta rakkaan ex-työnantajani huomaan ja kotiutin hanskat Stockalta. Hyllystä ei tosin ensiyrittämällä löytynyt oikeaa kokoa, mutta asia järjestyi tilaamalla varastolta. Nyt minulla sitten on mustat, oikeankokoiset ja kohtuuhintaiset treenitumput. Salimakefiilistä ei voine välttää, mutta vähänkö kivaa nostaa maasta ja vetää leukaa ilman että käpälät ovat tulessa. Tai niin ainakin toivon, valitettavasti olin ehtinyt jo käydä perjantaina salilla, ennen kuin sain viestin, että hanskat olivat saapuneet.

Saalis! Huom. epätoivoinen yritys lievittää
salimakevaikutelmaa kynsilakalla.

Lopettaakseni tämän sattumanvaraisessa järjestyksessä sattumanvaraisista asioista kertovan postauksen, totean, etttä päivän paras juttu on kuitenkin se, että ostin lennot ja menen parin viikon päästä piipahtamaan Madridissa. Sairastan kroonistunutta matkakuumetta, joten onpa mukavaa päästä edes lyhyelle reissulle kesken ankean lokakuun. Jee!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Materialla lisää motivaatiota

Kävin sitten eilen vähän ostoksilla. En ole mikään järin innokas shoppailija, vaikka onhan toki kaappiin jonkun verran rätei ja lumpui eksynyt (talouden kirjavarannoista nyt puhumattakaan). Arkivaatetuspuolella jyrää kaikki musta ja villainen, mutta urheiluvaatteissa täytyy välillä tehdä kompromisseja (koska ihan kaikkia vaatteita ei jostain käsittämättömästä syystä löydy mustina!). Yhtä kaikki on kyllä myönnettävä, että uudet vermeet ja vempeleet antavat kätevästi lisää motivaatiota omaan aherrukseen. Nyt tosin vaatepuolta alkaa olla sen verran, että kevääseen asti näillä varmaan pärjätään (ellei kiinnitetä huomiota siihen ikävään tosiasiaan, että salitopit alkavat olla aika kulahtaneita. Ei kai kukaan huomaa, etteivät ne alunperin olleet harmaita?).

Eilen ostin siis uuden juoksutakin/paidan, jolla ajattelin pärjäillä tuonne pikkupakkasille asti sopivasti kerrostamalla (toisin sanoen läpi talven, koska totta puhuen epäilen, että kovilla pakkasilla olisin kovin innokkaasti juoksemassa tuolla). Koska urheilumerkkien juoksuvaatteet tuppaavat maksamaan mansikoita ja hunajaa, pihistelin ja ostin H&M:n version aiheesta (toinen syy oli se, etten kyllä miltään toiseltakaan merkiltä löytänyt tuollaista etsimääni mallia oikeassa värissä), uskon sen kestävän käyttöä, koska muutkin ko. valmistajan sporttituotteet ovat olleet käytössä aivan kelpoja.

Toinen verrattain kauan suunnitteilla ollut ostos oli kiipeilypantsit, jotka löytyivät Kaisaniemen Camusta, nekin ihan kohtuulliseen hintaan, ainakin ollakseen luomupuuvillaa. Joku ehkä miettii, mihin ihmeeseen tarvitaan erillisiä kiipeilyhousuja? No, asia oli itsellenikin pitkään arvoitus, ja tyytyväisenä pyristelin pitkin seiniä ja kallioita tavallisilla treenihousuilla, kunne havaitsin, että karheat pinnat eivät tee kovin hyvää pehmeille college- yms. materiaaleille, ja täten vaatteiden käyttöikä ja -mukavuus alkoi heiketä. Lisäbonusta siitä, että housut eivät ole mustat, joten magnesiumpöly ei ehkä näytä niissä ihan yhtä karulta.

Sitten ostin vielä juoksuhanskat (joita ajattelin kyllä käyttää pyöräillessäkin) ja kolmen kappaleen paketin hiuspantahimmeleitä (joista en ole ihan varma, osaanko käyttää niitä, mutta silmille tuleva tukka jurppii niin, että jotain ratkaisua on koetettava).

Salimakeuskottavuutta kasvattaakseni herkkiä kätösiä suojatakseni ajattelin vielä hankkia salihanskat, mutta sepäs ei sitten onnistunutkaan niin helposti: saatavuus rajoittui joko Casallin kalliisiin tumppuihin tai kokoon XL. Terve vaan. Kommenttiosastolle sopii ilmiantaa, mikäli joku tietää, mistä saisi salihanskoja tällaisilla spekseillä: hinta mielellään alle 20 e, koko varmaan lähinnä S, väri mielellään musta (no tästä voin ehkä tinkiä) ja mielellään saatavilla jossain Helsingin keskustan tienoilla. Johan on markkinat. Nyt menen kuitenkin tyyppaamaan uutta takkia ja hanskoja, jihaa!

maanantai 24. syyskuuta 2012

Viikon 38 urheilut

Syyskuun toisiksi viimeinen (17.–23.9.) viikko meni aika tutuissa tunnelmissa.

Maanantai: juoksulenkki, 35 min, 5,4 km, 9,2 km/h, 146 bpm ka, 178 bpm max
Tiistai: punttisali, jalat+selkä, 1 h 15 min
Keskiviikko: punttisali, rinta+kädet, 1 h 15 min
Torstai: -
Perjantai: punttisali, jalat+selkä, 1 h 30 min
Lauantai: punttisali, rinta+kädet, 1 h 30 min
Sunnuntai: yläköysikiipeily, 1 h 30 min

Alkuviikko meni sangen kiireisissä merkeissä, mutta ehdin kuitenkin maanantai-iltana pikaiselle (ja kaatosateiselle) lenkille, ja tiistaina jo normaalisti salille. Aerobinen liikunto jäi tälläkin viikolla melko vähiin, kun olin onnistunut buukkaamaan illoille kaikenlaista menoa, mutta toki liikuin jokseenkin kaikki matkat pyörällä, ja salillakin lämmittelyksi yleensä veivaan vartin verran crosstraineria. Mutta juoksemassa olisin kyllä halunnut käydä pari kertaa useamminkin.
Kiipeemässä on taas käyty.

Taputan kuitenkin itseäni olalle siitä hyvästä, että olen pysynyt hyvin ruodussa saliohjelman kanssa, ja painot ja toistomäärät ovat tasaisessa nousussa. Jes. Jossain vaiheessa voisin tännekin naputelta näitä paino- ja toistotietoja tännekin. Vaikka rautaa ei nyt ihan kauheasti vielä nousekaan, uusille kymmenluvuille ollaan menossa liikkeessä jos toisessakin. Vaikka saliharjoittelun mielekkyydestä voi olla monta mieltä, omalta kohdalta on kyllä todettava, että kyllä se vaan on palkitsevaa kun rauta nousee. Jaarr!

tiistai 18. syyskuuta 2012

Syyssateessa juoksemisen luonnetta kasvattavasta vaikutuksesta ja uima-asupulman ratkaisu

Eilen ohjelmassa olisi ollut normaaliin tapaan kivasti (krhm) viikon aloittava jalka+selkä-päivä punttisalilla. Jostain typerästä syystä olin kuitenkin mennyt pari viikkoa aiemmin vastaamaan myönteisesti erääseen kysymykseen, jonka seurauksena tein sitten eilen rapiat kymmenen tuntia töitä. Illalla seitsemän pintaan ulos hortoillessani totesin, että salille rehkimään meneminen altistaisi minut vakavasti tapaturmalle. Kuvittelin päässäni verisen skenaarion (johon kuului kyykkyräkki ja kasa rautaa) ja päätin siirtää salihommat tälle päivälle. Sisukas kun olen luonteeltani, päätin että jotain nyt kuitenkin on tehtävä ja päätin tehdä pienen juoksulenkin. Siitä huolimatta, että satoi vettä vaakatasossa ja tuuli niin, että meinasin mennä kumoon.

Syysmyrskyn tyyppisessä säähirvityksessä pimeällä Töölönlahdella ravatessani kieltämättä taputtelin itseäni (kuvitteellisesti) olalle. Ei nimittäin mistään tule semmoinen itseensätyytyväisyys kuin kamalassa säässä ulkoilusta. Kyllä kasvaa luonne nyt! Ihmisenä jalostuu! Ei paljon siinä itsetyytyväisyydessa kieriskellessä märät lenkkarit haitanneet. Lisäbonuksena vielä se, että oli pakko juosta aika kovaa, ettei tullut liian kylmä. Eikä ollut ruuhkaa!

Tästä täytynee vetää johtopäätös, etten vastaisuudessakaan anna kauhean säätilan estää iltalenkkeilyjäni. Lisäksi nyt minun on varmaan ihan pakko ostaa ne toiset juoksukengät, että on sitten kuiva varapari. (Tiedostan kyllä mieleni sopukoilla kuulleeni myös jostain goretex-jalkineista, mutta niitä en ole nähnyt yhtä vinkeinä.)

Eilisiltainen hortoilu Hakiksen Sokoksella tuotti myös odottamattoman ratkaisun tuohon aiemmin esillä olleeseen uima-asupulmaan, kun alerekistä löytyi Puman uimapuku sopuisaan kahdenkympin hintaan. Koko on oikea, mutta ei se kyllä musta ole. Itseasiassa se on todella räikeän pinkki. Saatan altaassa tuntea itseni sukkelan hylkeen sijasta vaahtokarkiksi, no, uima-altaassa.

Kuvia olisin ottanut, jos valaistusolosuhteet olisivat yhtään paremmat. Mutta en kyllä itsestäni siinä puvussa, ihan niin innokkaasti en halua itseäni internetissä paljastella.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Mitä tuli tehtyä, viikko 37

Pitemmittä puheitta:

Maanantai: punttisali, jalat+selkä, 1 h 30 min
Tiistai: punttisali, rinta+kädet, pyöräilyä n. 50 km (ja metsässä toikkarointia n. 1,5h)
Keskiviikko: lepoa
Torstai: punttisali, jalat+selkä, 1 h 15 min
Perjantai: lepo
Lauantai: punttisali rinta+kädet, 1 h 15 min
Sunnuntai: yläköysikiipeilyä 1 h 30 min, pyöräilyä n. 22 km=reilu tunti

Tällä viikolla en käynyt kertaakaan juoksemassa. Siitäkään huolimatta, että melkein ostin lauantaina itselleni uudet juoksulenkkarit (en siksi, että erityisesti tarvitsisin jo uutta paria, tämänhetkinen kun on otettu käyttöön huhtikuussa, vaan siksi, että ne olivat niin hienot!). Ihan täysin punttilinjalle en kuitenkaan joutunut, tiistaina poljin ystävän kanssa Sipoon metsiin koluamaan puolukoiden ja suppilovahveroiden toivossa. Kumpiakaan ei löytynyt, mutta sen sijaan löytyi vallan älyttömästi herkkutatteja.

Tänään vuorossa oli taas kiipeilyä, tällä kertaa Tapanilassa, joten pakettiin sisältyi näppärästi myös parikymmentä kilometriä fillarointia. Käpälät olivat hiukkasen rasittuneet jo eilisen puntin jäljiltä, ja puolentoista tunnin kiipeilyn jälkeen suorastaan tulessa. Totta puhuen jopa tämä vaativa näppäimistön nakuttaminen tuntuu melko jännältä kyynärvarsissa (vai mikä toi forearms nyt oikeastaan suomeksi onkaan). Palautumisateariaksi nautittiin Mäkikuplassa pizza ja olut, joilla luonnollisesti kompensoin sitä, etten eilen jaksanut lähteä räppikeikalle, vaan jäin kotiin lukemaan Ulyssesta ja nukkumaan.

Ensi viikolla toiveissa on rehkiä samanlainen punttikierros, saada hankittua uimapuku (ja ehkä tyypattuakin se), juosta kerran tai pari. Ja löytää niitä puolukoita, jos niitä nyt vielä jossain olisi!

lauantai 15. syyskuuta 2012

Uima-asupulmia, osa 2

Uimapukuasiat eivät sitten jätä minua rauhaan. Alkukesästä tuskailin sporttimallisten bikinien löytämisen kanssa. Se pulma ratkesi lopulta puolivahingossa Mikonkadun Intersportin alerekillä, josta bongasin Etirelin napakat, kaarituelliset, mustat bikinin yläosat mukavassa -70% alennuksessa ja vielä oikeassa koossa. Niillä olenkin kesän aikana polskinut sen muutaman kerran, kun nyt olen jonkun vesielementin holleille eksynyt (tai no, Saimaalla seilatessa kylläkin harrastimme naku-uintia).

Nyt kävi kuitenkin niin, että ilmoittauduin vapaauintikurssille (joka saattaa liittyyä tai saattaa olla liittymättä siihen tosiasiaan, että haluaisin kokeilla triathlonia ensi kesänä). Kurssi alkaa tosin vasta marraskuun alussa, mutta ajattelin kerrankin olla ajoissa ja hankkia kuitenkin kokouimapuvun (ja tietty uimalasit) ennen kurssin alkua, jotta ehtisin pari kertaa koeajaakin tuon vermeen. Vaan eipä ole uimapuvunkaan ostaminen ihan helppo nakki ainakaan syyskuussa. Koska epäilen, etten kurssinkaan myötä pamahda miksikään himouimariksi (ihan siitäkin syystä, että atooppisuuteen taipuvainen ihoni tuskin tykkää toistuvasti kloorivedessä liotuksesta), en mielellään maksaisi moisesta kapineesta yli 50 euroa. Ei sillä, että kaupoissa olisi mitenkään tajuntaa räjäyttäviä valikoimia edes isommassa hintaluokassa. Itseasiassa kun tänään piipahdin  Intersportissa, uimapukurekistä löytyi kokonaista yksi kappale (!) uimapukuja koossa 38 (sen sijaan isoissa ja erittäin pienissä ko'oissa oli valinnanvaraa kyllä), ja sekin maksoi juurikin viitisenkymppiä. Hoh.

Pitänee käydä vielä kyyläämässä Stadiumin valikoimat, ja sen jälkeen mahdollisesti turvautua uintikaupan palveluihin. Vaatimukseni eivät edes ole järin suuret: rätin pitäisi olla oikean kokoinen, (koko)musta ja kohtuuhintainen (sama pätee muuten melkein kaikkeen muuhunkin mitä päälleni pistän). Hätätapauksessa voin tinkiä mustuudesta ja hinnasta, koosta en ehkä kuitenkaan.

Jännittää myös, että pitääköhän minun ostaa uimalasit lasten koossa. Minulla on järkyttävän pieni pää.

Aiheeseen sinänsä liittymättä kävin tänään muutenkin mukavuusalueeni ulkopuolella ja viihdyin siellä. Olen nimittäin inhonnut etunojapunnerruksia niin kauan kuin muistan, ja siksi vältellytkin niiden tekemistä enimmäkseen. Tuumasin kuitenkin, että tunnetustihan inhottavimmat harjoitteet ovat tehokkaimpia, ja päätin ottaa punnertukset saliohjelmaani rinta+käsi-päivän lämmittelyliikkeeksi. Ja mitäs ihmettä, tein (vaatimattomat) 4x8 etunojapunnerrusta ja sehän oli kivaa! Peilistä vilkuillen tekniikka näytti aika puhtaalta eikä tuntunut yhtään kamalalta. Etunojapunnerrus, uusi ystäväni!

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Viikon 36 urheilut

Loppua kohti käyvä viikko 36 (3.9.–9.9.) oli pitkästä aikaa hieman väljempi, sillä – kuten jo aiemmin mainostin – viime viikolla tein viimeisen työvuoroni toiseen työpaikkaan. Tällä viikolla tarvitsi siis tehdä vain yhtä työtä, ja vaikka pääasiassa tein n. 7–8 tuntisia päiviä ja vielä yleensä jostain aamusta iltapäivään, ihmeen paljon jäi vuorokauteen ihan vapaita tunteja. Mieletöntä. Siispä, lisää liikuntaa (eikä nyt oteta puheeksi sitä gradua, joka tekee paluuta viikkoaikatauluihini ja varmaan sotkee ne pahemman kerran). Tällä viikolla tuli sitten urheiltua. Seitsemästi, mikä on itselleni aikamoinen setti.
Yritin ottaa pukkarissa hienoa hauisposea, mutta eihän
siitä tullut mitään! Nauratti liikaa!

Maanantai: punttisali, 1 h 15 min, jalat ja selkä
Tiistai: juoksulenkki 45 min, 6,32 km, 8,4 km/h, ka 164 bpm, max 188 bpm
Keskiviikko: punttisali, 1 h, rinta ja kädet sekä juoksulenkki 35 min, 5,41 km, 9,1 km/h, ka 161 bpm, max 188 bpm
Torstai: lepiä
Perjantai: punttisali, 1 h 15 min, jalat ja selkä
Lauantai: punttisali, 1 h 30 min, rinta ja kädet
Sunnuntai: seinäkiipeilyä 1h 30 min

Määrän lisäksi viikon suurin uudistus oli uuden saliohjelman ottaminen ohjelmistoon. Päätin kokeilla kaksijakoista treeniä, jossa kehityksessä edellä olevat jalat ja selkä menivät yhdelle päivälle, rinta ja kädet toiselle. Yleisempi jako tuntuu olevan yläkroppa+alakroppa ta vetävät+työntävät. Päätin kuitenkin kokeilla tällaista komboa, koska haluan saada jotain kehitystä tapahtumaan erityisesti tuolla rintalihasosastolla, ja jos teen samana päivänä jalkoja tai selkää, olen havainnut, että pistän suurimmat tehot kuitenkin niihin. Useampijakoinen taas tuntui vähän hifistelyltä, joten jos nyt pari kuukautta menis tällaisella, ja sitten miettisi uutta ohjelmaa. Ainakin ensimmäisen viikon perusteella tuntui ihan toimivalta ja mahdolliselta, tosin päättelin, että paras olisi ehkä tehdä viikossa kaksi kovaa ja kaksi leppoisampaa, enemmän lihaskestävyyteen painottuvaa treeniä.

Yhä ylös yritin. Jee!

Tänään pääsin myös pitkästä aikaa kiipimään seinälle. Kesähän olisi oivallista ulkokiipeilyaikaa, mutta varusteiden ja sopivan lähellä olevien paikkojen puutteessa moista ei ole juuri tullut harjoitettua. Tavoitteena olisi kuitenkin nyt talvikaudella ehkäpä n. kerran viikossa käydä kiipeämässä, ja ehkä sitten ensi kesänä/keväänä tehdä joku kiipeilyhenkinen reissu jonnekin.

Kolmas jännittävä asia tällä viikolla lienee se, että vaikka liikuinkin miltei kaikki matkani pyörällä, en ajanut yhtäkään yli 10 km pätkää. Ensi viikolla voisi ehkä heittää lenkin Espooseen tai jotain. Huomenna olisi kuitenkin taas jalat+selkä-päivä puntilla.

lauantai 8. syyskuuta 2012

Murkinasta, osa 3


Nyt onkin vuorossa sekavia jaarituksia ruoasta -sarjan kolmas ja viimeinen osa, jossa käyn läpi ruoat, joita oikeastaan eniten syön, ilman sen suurempia eettisiä ja/tai ravitsemuksellisia tuskailuja.

Mitä syön empimättä?
Kasvikset
Pidän kaikista vihanneksista. Jos joskus karttelin selleriä tai kaalia, on sekin taaksejäänyttä elämää. Syön juureksia, palkokasveja, siemeniä, vihanneksia, yrttejä, salaatteja, mitä nyt vaan käsiini saan. Kypsennettynä, raakana, yksistään ja sekaisin. Rousk rousk! Lemppareitani ovat tomaatti, avokado, kikherneet, linssit, lehtikaali, ruusukaali, parsa, munakoiso, bataatti... jne. Joskus huvikseni laskeskelin, paljon kasviksia tulee päivässä syötyä, ja kyllähän niitä tuolloin ainakin lähemmäs kilo päivässä meni, joten puoli kiloa päivässä tai mikä tahansa five a day kyllä tosiaankin toteutuu. Proteiininsaannistanikin aika iso osa tulee kasvispuolelta. Tänä aamuna olen syönyt kaksi luumua, tomaatin, lehtikaalia, banaania, vadelmia ja mustikoita, sekä pari ruokalusikallista siemeniä.

Yhden kauppareissun kasvikset. Papuja, munakoisoja,
jalapeñoja, paprikoita, limettiä, tuoretta maissia
ja avokado.

Hedelmät ja marjat
Kasviksiahan nämäkin ovat, mutta pääsivät nyt omaan kohtaansa. Hedelmiä syön myös aika paljon. Banaania menee yleensä smoothieihin. Talvisin pupellan älyttömiä määriä sitrushedelmiä. Muita hedelmiä menee satunnaisemmin, ja yleensä nekin rahkan kanssa, ei paljaaltaan. Marjoja söisin enemmänkin, jos niitä täältä pohjan perukoilta saisi tuoreena vähän paremmin. Nytkin kyllä oikeastaan päivittäin. Pakastemarjat nautin aina jäisinä (joko pirtelössä tai rahkan päällä), myös ne pahamaineiset ulkomaiset vadelmat. Yritän kuitenkin mieluiten täyttää pakastinta itsepoimituilla marjoilla. Tänä kesänä olen saalistanut mustikoita, punaherukoita ja mustaherukoita. Haaveilen vielä puolukoista ja tyrneistä.

Täysjyväviljatuotteet, ruisleipä, quinoa yms.
En karppaa tai välttele hiilareita. Mielenkiintoista olisi ehkä joskus kokeilla, mutta minusta monet viljatuotteet sopivat minulle ihan hyvin, enkä kuitenkaan lapa sisuksiini mielettömiä määriä höttöä. Perunaa syön aika harvoin, mutta lähinnä siksi, että peruna on niin tylsää. Eikä leipääkään ole mitenkään mielekästä vetää pala tolkulla, mutta leipäpala on minusta aivan kelpo aamupala tai välipala (ruoan kanssa sen sijaan leivän syöminen tuntuu jotenkin ylimääräiseltä, paitsi ehkä keiton kanssa).
Stockalla myydään masa harinaa! Jee! Autenttisen-
makuisia tacoja ja tortilloita, nam.

Entäs juomapuoli?
Pitänee varmaan myöntää, pidän alkoholista. En perusta mielettömästä kaljanlanttaamisesta tai tolkuttomasta ryyppäämisestä, mutta siis pidän monien alkoholijuomien mausta ja nautin niitä mielelläni, etenkin ruoan kanssa. Pidän myös alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta ja pienen nousuhumalan tunteesta, mutta olen toki sen verran järjissäni, etten pyri älyttömän usein näitä tunteita saamaan. Suosikkejani ovat viinit ja oluet, väkeviä juon hyvin harvoin, ja esanssisiin siidereihin ja kaupan lonkeroihin tai vastaaviin juomasekoituksiin en koske pitkällä tikullakaan. Hyi. Noin muuten hanavesi on minusta juomista oivallisin, kakkosena varmaan erilaiset teet ja aamujuomana maitokahvi, aterian päälle espresso. Vissyä joisin enemmänkin, jos jaksaisin kantaa sitä kaupasta. Limonadeja ja mehuja taas juon verrattain harvoin, ne eivät ehkä minusta ole oikein aikuisten tuotteita.

Miltä sitten näyttävät tämän päivän ruokailut?
Tähän en nyt tarjoile varsinaista ruokapäiväkirjaa, koska sitä varten ajattelin laskea makrotkin. Lisäksi olen vasta aamussa, joten arviopohjalla mennään. Edellä jo mainittujen kasvisasioiden lisäksi nautin aamupalalla pari viipaletta sekaleipää, muutaman goudaviipaleen, vähän maapähkinävoita, puoli purkkia rahkaa ja mukillisen maitokahvia. Aamupala oli aika runsas, koska pitää jaksaa iltapäivään asti ja käydä tässä välissä nostamassa punttia. Salin jälkeen juon palkkarin, ja kotiin palattuani otan välipalaa, ehkä palan ruisleipää, kupillisen rahkaa ja marjoja sekä teetä. Varsinainen päiväruoka ajoittuu näin lauantaisin usein vasta saunan jälkeen illalle, tänään syömme ehkä kala-paputäytteisiä enchiladoja, kermaviiliä ja guacamolea.

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Murkinasta, osa 2


Kuten edellisessä osassa mainitsin, syöminen ei tällaiselle länsimaiselle pulliaiselle olekaan mikään helppo nakki. Viimeksi luetteloin asioita, jotka syystä taikka toisesta eivät kuulu ruokavaliooni. Nämä syyt ovat pääasiassa eettisiä ja ravitsemuksellisia, ja samoista syistä on myös koko joukko ruokia, jota syön harvemmin, tai empien, tai mahdollisesti huonoa omaatuntoa tuntien, mutta kuitenkin syön.

Mitä syön empien?
Maitotaloustuotteet
Eettisistä syistä haluaisin oikeastaan luopua maitotuotteista, ja lisäksi olen sitä mieltä, että yhden nisäkäslajin aikuisten yksilöiden on perverssiä nauttia ravinnoksi toisen nisäkäslajin jälkikasvulle tarkoitettua tissieritettä. Siitä huolimatta maitotuotteet ovat merkittävässä osassa ruokavaliotani (kuten huomaamme, en ole täydellisen johdonmukainen yksilö tässäkään asiassa). Eritoten popsin rahkaa ja juustoja. Maitoa käytän vain kahvin seassa (mieluiten luomutäysmaitoa, koska se maistuu parhaalta), ja maustamatonta jogurttia, kermaviiliä, smetanaa, kermaa, voita ym. kuluu lähinnä ruoanlaitossa, mutta ei kuitenkaan päivittäin.

Kananmunat
Eettisin perustein epäilyttävää. Murkinallisin perustein kelpo sapuskaa. Rauhoitan mieltäni käyttämällä vain luomumunia (vaikka tuskinpa niidenkään muninta mitään juhlaa on), enkä niitäkään päivittäin vedä. Viikottain kumminkin. Paistettuna, munakkaina, joskus keitettynäkin.

Kala, merenelävät
Ks. kananmunat (ts. eettisten pohdintojen ja ravitsemuksellisten seikkojen yhdistelmänä karttelen joitain kaloja ja syön toisia, kuten edellisessä osassa jo mainitsinkin).

Soijatuotteet, jalostetut kasvistuotteet
Soijasta nyt on tutkimustietoa puolesta ja vastaan (ja tyypilliseen internet-tapaan keskustelupalstoilta löytyy lähinnä ääreen taikka toiseen hurahtaneita). Järkeilin itse, että silloin tällöin nautittuna sopii minulle hyvin. Tofua syön varmastikin viikottain, mutta muita soijatuotteita (kuten soijarouhetta tai soijamaitoa) harvemmin. Pitkälle jalostettuja kasvistuotteita, kuten edellämainittuja soijanakkeja, valmiita kasvispyöryköitä, pakastefalafeleja tms. syön myös silloin tällöin, vaikka eipä niiden ravitsemuksellinen anti varmaan kaksinen ole, ja vaikka periaatteessa en mielelläni syö valmisruokia. Itse tehden tulee tietty parempaa, mutta eipä tuota aina jaksa. Ja soijanakeista voi tehdä nakkikeittoa, johon minulla tulee himo n. puolivuosittain.

Jauhemaista ravintoa, epäilyttävää?
Valkoinen vilja
En osaa perustella itselleni, miksi söisin puhdistettua ja ravintoköyhää valkoista viljaa, valkoista riisiä ja vastaavia. Syön kuitenkin aina silloin tällöin, tuore vaalea leipä on vaan hyvää. Itseleivotut sämpylät. Itsetehty pizza. Ja pastakin, nam. Yleensä valitsen kuitenkin täysjyvätuotteita, ne ovat minusta kuitenkin maukkaampia ja täyttävämpiä. Nuorempana elin pääasiallisesti pastalla, nykyään yritän syödä sitä verrattain harvoin. Tosin tänään kyllä aion laatia munakoiso-vuohenjuustolasagnea.

Ns. herkut
Aiemmin jo dumasinkin valmisleivokset, kakut ja keksit. Itseleivottuina kyllä uppoaa, joten onneksi en ole erityisen ahkera leipoja. Leffassa menee irtokarkit (valmiita karkkipusseja en yleensä koskaan osta, kun niissä on aina puolet jotain inhottavia viinikumeja tai muuten epätyydyttäviä makeisia), ja kotoa löytyy yleensä aina avattu suklaalevy (mielellään tummaa suklaata, nautitaan suklaan mielitekoon pala silloin tällöin). Jäätelöä  tulee kesällä popsittua varmaan useamman kerran viikossa (mutta talvella ei niinkään). Yleensä syön kuitenkin jälkiruoaksi tai herkuksi maustamatonta rahkaa ja pakastemarjoja, ja ilmeisesti jollain äärimmäisen ovelalla itsesuggestiolla olen jopa saanut itseni pitämään sitä todellisena herkkuna. Näinpä jäätelöt sun muut maistuvat suuhuni yleensä ällömakealta.

Lisäravinteet
Tässäpä taas aihe, josta en oikein tiedä, mitä mieltä olisin. Juon salin jälkeen palkkaria kyllä, tosin ensisijainen motivaatio ei ehkä ole niinkään lihaskasvun optimointi kuin saada treenin jälkeen äkkiä jostain polttoainetta koneeseen (ja myös – nimensä mukaan – nopeuttaa palautumista, vaikkei sekään tällaiselle tavan pulliaiselle ehkä niin tärkeää ole). Valmiit jauheet ovat makuuni turhan imeliä ja esanssisia, eivätkä keinotekoiset makeutusaineet houkuttele. Olen kuitenkin päätynyt mieluummin käyttämään kuin olemaan käyttämättä (ihan siksikin, että riittävän proden saanti mietityttää ruoka-asioista ehkä eniten). Käytössä on jotain ihan perus heraprodea ja jostain tarjouksesta kotiutunutta palkkarijauhetta, mutta harkinnassa on Sun Warriorin Raw Vegan -proden tai vastaavan tilaaminen jostain, vaikka se onkin törkyhintaista.

Semmoiset ruoka-asiat tällä kertaa. Kolmannessa ja viimeisessä osassa sitten onkin lyhyt lista asioista, joita syön miettimättä, hyvin omintunnoin tai hyvillä mielin.

Noin niinkuin jatkoa ajatellen mietin, että voisin jonain päivänä jakaa tänne yhden tai useamman päivän ruokapäiväkirjan (tai siis laatia sellaisen, en normaalisti pidä mitään ruokapäiväkirjaa tosiaankaan), tulisipa samalla itekin tsekattua, millaista makrojakaumaa ja kalorimäärää elimistööni pistän.

tiistai 4. syyskuuta 2012

Viikko 35

Meinasin unohtaa taas kirjata viime viikon urheilullishenkiset saavutukset! Ehkä siksi, ettei niitä muiden aktiviteettien takia hirveästi kertynyt.

Maanantai: työmatkapyöräilyä 20km/1h, muuten lepo
Tiistai: juoksulenkki, 1 h 10 min, syke ka 153 bpm, max 180 bpm
Keskiviikko: punttisali, 1 h 30 min
Torstai: työmatkapyöräily 20km/1h, viimeistä kertaa!
Perjantai: -
Lauantai:-
Sunnuntai: - (ellei hurvittelua Lintsillä lasketa...)

Joo. Aika surkea esitys. Tiistain juoksulenkki oli tosin paras aikoihin. Juoksentelin pitkin läheisiä rantoja ja lopulta Suvilahdessa. Vielä tunnin kohdalla olin ihan liekeissä, mutta päätin siinä vaiheessa kuitenkin kääntyä kotia kohti. Jaloista olisi vielä kotiovella, tunnin ja kymmenen minuutin jälkeen, irronnut tehoja, mutta lopetin kuitenkin siihen. Valitettavasti typerä sports tracker kaatui kotiin päästyäni, joten en tiedä matkaa enkä vauhtia. Varmaan jossain kymmenen kilometrin tienoilla kuitenkin.
Luovuuskohtauksen kourissa askartelin paintilla hienon reittikuvan
tiistain lenkistä. En ihan mahtunut kartalle tosin!

Viikonloppu kuluikin sitten aivan muissa kuin tervehenkisen urheilullisissa merkeissä, mutta sellaisia viikonloput nyt joskus ovat. Perjantaina säntäilin puolet päivästä hoitaen työasioita, ja iltapäivästä aamuyöhön keskityinkin sitten "verkostoitumaan" lämpimän oluen merkeissä kustantamon juhlissa. Lauantaina söin burgeria, saunoin, lorvin ja menin vielä Mustaan kissaan juomaan mojitonkin varmimmaksi vakuudeksi. Sunnuntaina ohjelmassa taas oli Linnanmäellä hurvittelua ja jälkeenpäin ruumiin ravitsemista Cellan muikuilla (silakat olivat loppu! Muutenhan en Cellassa syö koskaan mitään muuta kuin silakoita).

Muuten viikon erikoisuus oli työmatkapyöräilyn loppuminen viimeisen työpäivän myötä. Jatkan edelleen freehommia, mutta nämä työnantajat sijaitsevat vain parin kilometrin päässä kotiovelta, joten työmaytkoista ei enää ole urheiluksi. Parhaimmillaan fillarointia kertyi sata kilometriä viikossa pelkkää työmatka-ajoa, joten jotain vaihtoehtoisia liikuntamuotoja lienee otettava ohjelmaan. Yritinkin ilmoittautua vapaauintikurssille (tämä saattaa liittyä tai olla liittymättä siihen tosiasiaan, että menin uhoamaan, miten haluaisin kokeilla joskus triathlonia ja puolittaiseen lupaukseen osallistua ensi kesänä johonkin triathlontapahtumaan. Hups), mutta näillä näkymin se lysti alkaa vasta ensi kuun lopussa. Juoksua siis lisää?