Treenipäiväkirja, viikko 43

Pitemmittä puheitta viikko 43, 22.–28.10.

Maanantai: -
Tiistai: punttisali, jalat ja selkä, n. 1 h 15 min
Keskiviikko: punttisali, rinta, olat ja kädet, n. 1 h
Torstai: juoksulenkki, 55 min, 7,74 km, 8,4 km/h, syke ka 151 bpm, max 178 bpm
Perjantai: punttisali, jalat ja selkä, n 1 h
Lauantai: -
Sunnuntai: punttisali, rinta, olat ja kädet, n. 1 h 15 min, sekä reipasta kävelyä n. 1 h

Kävin toisenkin kerran kävelyllä, oli nätti sää.

Olipas salipainotteinen viikko. Juoksemaan ehdin kerran, mutta eilen tein jotain sellaista, mikä ei yleensä kuulu allekirjoittaneen lajivalikoimaan, nimittäin kävelin. Ulkona oli kauhean kaunis ilma, joten ensin ajattelin taas juosta kauemmalle salille. Koska yhdistin salireissuun kuitenkin myös äänestämässä käymisen ja muutenkin tarvitsin mukaani vähän enemmän tavaraa, päädyin kävelemään salille (koska reppu selässä juokseminen on kamalaa). Kävelin kuitenkin aika reippaasti ja lenkkaritkin oli jalassa, joten ehkä sen voi laskea tässä urheilusuoritukseksi, vaikka yleensä en kyllä kävelyä ja pyöräilyä laske (kuitenkin liikun useimmat matkani jommallakummalla tavalla, koska minulla ei ole yleensä kärsivällisyyttä odotella julkisia, ja ajokorttia saati autoa en olekaan koskaan edes harkinnut).

Eilen salilla iski myös perinteinen turhautuminen siihen, miten hidasta kehitys on. Olen nyt jokseenkin jokaisella treenikerralla nostanut joko painoja tai toistomääriä, mutta siitä huolimatta tuntui taas siltä, että kehitys ei kehity, lihaskset ei kasva eikä voima lisäänny. Etenkin kädet tuntuvat välillä todella kehityskelvottomilta. Lisäksi käsien kohdalla törmäsin omituiseen pulmaan: olen yleensä saanut nostettua hauis- ja ojentajaliikkeissä painoa kilo kerrallaan. Nyt olen kuitenkin vaiheessa, jossa teen esim. hauiskääntöjä ja ojentaja-kickbackeja 10 kg käsipainolla, ja toistoja alkaa mennä niin, että olisi varmaan lähiaikoina syytä nostaa painoja (toivottavasti ainakin!). Mutta – ja tässä siis se pulma – kilon välein kasvavat "pienet" käsipainot loppuvat kymmeneen kiloon, ja "isoissa" käsipainoissa kympistä seuraava taitaa olla 12,5 kg. Ja se on liikaa, ei kertakaikkiaan riitä (vielä) voimat. Ojentajille nyt on tietty kasapäin muitakin liikkeitä, mutta mitähän noiden haukkarien kanssa pitäisi tehdä? Tanko ja talja tuntuvat ranteissa ikävältä, mutta ehkä se on pakko alkaa hinkata niitä sitten hetkeksi ainakin.

Koekaniini vaa'alla eli InBody ja sen tulokset

Kävinpä tuossa keskiviikkona kehonkoostumusmittauksessa ensimmäistä kertaa elämässäni. Oli jännää! Yliopistoliikunta tarjoaa parin kuukauden välein mahdollisuutta InBody-mittaukseen; keskiviikkona sellainen järjestettiin jonkun sortin virkistyspäivän yhteydessä hallintorakennuksella, ja muistin kerrankin varata ajan mittaukseen. Ihan ilmaista lysti ei ollut, mutta pulitin kuitenkin ihan mieluusti pari kymppiä saadakseni tietää, miltä se koostumus oikein näyttää. Ihan sataprosenttisen luotettaviahan nämäkään vempeleet eivät ole, mutta uskon kyllä tulosten olevan vähintäänkin suuntaa-antavia, jos eivät ihan täsmällisen oikeita olekaan.

Ja mitäs, testituloksethan olivat varsin hyvä siihen nähden, että tavoitteellista treeniä ei ole taustalla juuri lainkaan (en nyt tiedä, miten hirveän tavoitteellista tuo nykyinenkään salitahkoamiseni on, mutta on se ainakin aiempaa tavoitteellisempaa). Ne seikat, jossa ilmeistä korjattavaa on, eivät nekään tulleet minään suurena yllätyksenä. Selkein fiksauksen paikka on varmaankin lihastasapainossa, joka on tällä hetkellä turhan vahvasti alavartalopainotteinen. Toki tiesinkin koivissa olevan huomattavasti enemmän puhtia kuin käpälissä, mutta nyt kun asiasta on mustaa valkoisella, täytynee ihan oikeasti konstilla tai toisella pyrkiä lisäämään/tehostamaan yläkropan treeniä (tavoitteena on tietenkin saavuttaa tasapaino kasvattamalla ylävartalon lihaksistoa, ei heikentämällä koipia, dah). Lisäksi olisi hyvä, jos rasvoja saisi hiukan alemmas ja lihasmassaa tietysti suuremmaksi.

Niille, jotka eivät jaksa tuosta kuvasta tihrustella yksityiskohtia, kerrottakoon tässä jotain tärkeimpiä. Painoa on siis tällä hetkellä 65,9 kg (noussut kesästä vajaat pari kiloa, toivon, että nousu on sitä kuuluisaa lihasta) ja pituuden ollessa 172 cm painoindeksi on 22,3, siis tukevasti normaalipainossa mennään. Lihasmassaa on 28,3 kg, rasvaa 15 kg, ja rasvaprosentti on 22,7. Kaikki yllämainitut osiot ovat iän, pituuden ja sukupuolen mukaisten viitearvojen sisällä, kuten myös kehon nestetasapaino. Luurankoni painaa 3,1 kg (ei ole järin painavat luut!).

Itselleni kiintoisin kohta (rasvaprosentin lisäksi) oli tuo lihastasapaino. Siitä tosiaan näkee ihan lihasmassan kilomääristä sen, minkä salilla huomaa käytännössä. Siis jaloissa on enemmän puhtia kuin käsissä, ja oikea käsi on vasenta vahvempi, kun taas jaloista vasen on oikeaa kovemmassa kunnossa. Nyt pitäisi sitten keksiä erinäisiä konsteja, joilla eroja saisi kurottua umpeen.

Yleisen terveydentilan kannalta kiinnostava tieto on myös sisäelinrasvan määrä, mutta siitä en kyllä alunperinkään ollut huolissani. Olen aina ollut normaalipainoinen ja elintavat ovat olleet aina melko terveelliset, enkä ole kovin vanhakaan, joten en uskonut siellä mitään ongelmia ilmenevän. Ja niinhän tuo killuukin tuolla hyväksyttyjen arvojen alalaidassa.

Lisäksi mittaus tiesi kertoa, että peruskulutukseni on 1470 kcal/vuorokausi. Toisin sanoen tuon verran energiaa menee elimistömyllyn pyörittämiseen, vaikka vaan makoilisi sohvalla päivät pääksytysten. Todellisuudessa – ja kuten yhden päivän ruokapäiväkirjaesimerkistänikin ilmeni – syön päivittäin ja päivästä riippuen varmaankin jotain 1800 ja 2000 kcal välistä. Tosin, jos jossain välissä tulee ajankohtaiseksi tiputella painoa hiukkasen, on ihan kiva tietää oma laskennallinen peruskulutus.

Ajattelin mennä uudestaan InBodyyn ennen niitä pahamaineisia 30-vuotispäiviä, toisin sanoen joskus ensi kesällä viimeistään. Jännä nähdä, millaista kehitystä saan siihen mennessä aikaan, vai saanko minkäänlaista.

Ruokapäiväkirja, ensimmäinen otos

Raapustelin joskus loppukesällä jotain ravintoon ja syömiseen liittyviä juttuja, ja lupailin silloin iskeä tänne jotain ruokapäiväkirjatyyppistä himmeliä. Koska yleensä en todellakaan pidä syömisistäni kirjaa, projekti on vähän jäänyt suunnitteluasteelle. Tänään ajattelin kuitenkin pitkästä aikaa katsoa, mitä sitä itseasiassa tuleekaan popsittua, makrojen selvittämiseen käytän nyt apuna kiloklubin ilmaista laskuria ja fineliä. Muistin ajatuksen vasta aamupalan jo vedettyäni, joten en ehtinyt punnita aamiaisruokiani, mutta ehkäpä ketään ei grammantarkat määrät kiinnostakaan.

Aamiainen:
Kaksi viipaletta Samsaran ruisvuokaa, päällä Pirkka välimeren-tahnaa, juustoa, tomaattia, avokadoa ja salaattia
Satsuma
Aamusmoothie (sis. n. 1/3  banaani, reilu desi mustikoita ja mustaherukoita, 1/2 purkkia maitorahkaa, pellavan- ja hampunsiemeniä, macaa)
Aamukahvi espressosta ja luomukevytmaidosta
Omega-3-kapselit ja d-vitamiinia

Palkkari purkissa lähdössä salille mukaan.

Välipala:
Palkkari salin jälkeen (tällä kertaa vajaa desi fastin hera80:ä ja pohjat fastin reco2 -pikkupussista, yhteensä 1 dl jauhetta).

Lounas:
Pienehkö kulhollinen eiliseltä jäänyttä linssipataa höysteenään turkkilaista jogurttia ja tuoretta korianteria (rakastan korianteria!) sekä viipale ruisvuokaa.
Jälkkäriksi mukillinen hunajateetä ja satsuma.

Linssipata, koristeltu korianterilla
 hieman esteettisemmäksi.

Illallinen:
Uunissa paahdettua lohta (maustettuna chilillä, inkiväärillä, valkosipulilla, limetillä, sweetchili-kastikkeella ja soijalla), riisiohraa ja parsakaalia. Ja korianteria!
Jälkiruoaksi/iltapalaksi: 1/2 purkkia rahkaa, pakastemarjoja, auringonkukansiemeniä, kuppi teetä.

Kokonaisenergiamääräksi tulee laskelmieni mukaan n. 1900 kcal (+- sata kilokaloria) ja makroravinnejakauma näyttää tänään menevän melkein tasan kolmasosiin, hiilareita 168g ja  36% päivän kokonaiskaloreista, rasvaa 64g ja 31% sekä proteiinia 152 g ja 33% (oho). En ole mikään kokenut kalorinlaskeskelija, mutta luulisin, että tuo energiamäärä on aika sopiva, tosin varmaan enemmänkin saisi tankata, jos reippaammin haluaisi kasvattaa lihasmassaa (ja tietysti vähän haluaisinkin, en vaan oikein jaksaisi alkaa suunnitella ja laskella ruokailuita).

Päivän ruokaostoksia: tarjouslohta, korianteria,
parsakaalia, omenaa, lehtikaalia ym.

Sen verran on kyllä myönnettävä, että päivän ruokailut ovat epätavallisen ihanteelliset, ja luulisinkin, että useimpina päivinä prodea tulee vähemmän ja hiilareita enemmän. Aamiainen on nyt viime aikoina ollut aika runsas setti, kun olen ajoittanut salitreenin aamiaisen ja lounaan väliseen aikaan, ja pitäähän sitä nyt jaksaa nostaa rautaa. Läheskään joka päivä en myöskään syö kahta lämmintä ruokaa, mutta tänään päädyin laatimaan tarjouslohesta illallista. On myös tunnustettava, ettei ateriavälini ole juuri koskaan suositusten mukainen (siis pieniä aterioita neljän tunnin välein vai miten se nyt meneekään), ja harvoin syön viittä ateriaa päivässä. Yleensä kolme, tai maksimissaan neljä.

Hieman erilaisempi esimerkkipäivä olisi ollut esimerkiksi sunnuntai, jolloin suht mallikelpoisen aamiaisen (sämpylä, kahvia, kananmuna, smoothie) ja kelvollisten kiipeilyeväiden (banaania, pähkinöitä) jälkeen päivän pääateria koostui pizzasta ja kolmostuopista.

Treeniviikko 42 (ja 41)

Meinaa taas jäädä tämä blogiharrastus kaikenlaisen muun toiminnan jalkoihin, pannahinen! Rustataan nyt kuitenkin tänne viime ja edellisen viikot urheilut ensinnä.

Viikko 41, 8.–14.10. meni suurimmalti osin reissussa, ja itseasiassa ehdinkin jo edellisessä postauksessa käsitellä ne viikon vähäiset liikunnat, mutta laitetaan ne nyt tähänkin:

Maanantai: aamulla sali (grappling circuit ja lisäksi punnerruksia, leukoja ja vatsoja), illalla juoksulenkki 58 min, 8,10 km, 8,4 km/h, syke ka 150 bpm, max 178 bpm
Tiistai: -
Keskiviikko: -
Torstai: -
Perjantai: -
Lauantai: -
Sunnuntai: -

Hoo, näyttääpä jäätävältä. Toisaalta ehkäpä lepoviikko tuli kuitenkin tarpeeseen. Lisäksi reissussa tuli kuitenkin jonkin verran käveltyä ympäriinsä. Lisäksi syke nousi melko korkealle jännityksestä ajellessamme lievästi pelottavia vuoristoteitä jossain Espanjan keskiylängöllä.

Viikko 42, 15.–21.10 näyttääkin jo paremmalta.

Maanantai: - (matkapäivä, olin kotona vasta yöllä)
Tiistai: juoksulenkki, 34 min, 5,15 km, 9 km/h, syke ka 155 bpm, max 183 bpm
Keskiviikko: punttisali, jalat+selkä, n. 1 h 15 min
Torstai: punttisali, kädet, rinta ja olat, n. 1 h 30 min
Perjantai: punttisali, jalat+selkä, n. 1 h
Lauantai: punttisali, rinta, olat ja kädet, n. 1 h, juoksua n. 35 min., 5,4 km
Sunnuntai: yläköysikiipeilyä n. 2 h

Aika normaali viikko siis. Reilun viikon tauko punttireenissä tuntui heti lihaskolotuksena treenien jälkeen, mutta kolotus oli kuitenkin lähinnä mukavaa laatua. Tosin tein jälleen sen virheen, että menin kiipeilemään käsitreenipäivän jälkeen, etenkin kun tein lauantaina kaksi sarjaa sekä hauiksille että ojentajille (normaalien yhden sijaan). Yllättäen käsivoimat eivät olleet sunnuntaina kiipeilyä ajatellen ihan optimaalisimmillaan. Lauantai olikin muuten vähän erikoispäivä, kun päätin vaihteeksi käydä eri salilla. Lauantaina siis juoksin Kumpulan liikuntakeskukselle ja takaisin, ja välissä tein punttitreenin. Ihan hauska kombo, joskin käyn Kumpulan salilla sen verran harvoin, että olin vähän pallo hukassa. Siellä on kyllä vähän parempi varustelutaso kuin Hallintorakennuksella, löytyy kahvakuulia ja leuanvetokuminauhojakin (harmi ettei ollut selkäpäivä!), joten voisin ehkä alkaa käydä siellä useamminkin.

Ai niin, viikon toinen uutuus meinasi unohtua! Otin vatsaohjelmaan voimapyörän! Ai että!

Popojen sisäänajelua

Eilen kävin salilla tekemässä pikaisen grappling circuitin (mm. Pumpui-blogissakin esitelty levytankotreeni, jonka itseasiassa itsekin pari vuotta sitten opin ko. blogin valtiattarelta) lepoviikon kunniaksi. Vaikka päätin levon nimissä skipata tällä viikolla varsinaisen saliohjelman, ajattelin, että koska loppuviikko menee varmaankin aika epäurheilijamaisissa merkeissä, ehkäpä pienet urheilut alkuviikkoon olisivat paikallaan.

Musta trikoosukka lähdössä lenkille.

En lopulta osannut lopettaa salikäyntiin, vaan illalla pinkaisin vielä koeajamaan uusia juoksukenkiäni. Goretex-lenkkarit hankin talvijuoksentelua silmälläpitäen, ja eilisen sateettomassa illassa olisi kyllä pärjännyt vielä normilenkkareillakin. Halusin kuitenkin jo hieman ajaa uusia popoja sisään. Tarkoituksena oli heittää lyhyt lenkki, mutta kengät tuntuivatkin heti aika hyviltä jalassa (johtuu varmaan siitä, että normilenkkarinikin ovat addun, ja lesti on uusissa vähintäänkin samantyyppinen), joten lopulta hölkyttelin melkein tunnin pitkin Helsingin rantoja. Ilta oli – kuten sanottua – sateeton, mutta empirian nimissä loiskuttelin läpi jokaisesta tielle osuneesta kuralätäköstä. Ei ollut vettä kengässä!

Tekninen jalkine.

Aamun ohjelmassa on ollut talvikenkien lankkausta ja huoltoa, minkä lisäksi tein tsekkasin itseni huomisille lennoille. Inhoan aikaisia aamulentoja, mutta sellaista on taas vaihteeksi luvassa. Boarding alkaa klo 06:05, joten jollain konstilla pitäisi järjestää itsensä kentällä joskus viiden tienoilla, voi haukotus! Ensimmäinen bussi (620) näyttäisi lähtevän 04:10. Näillä spekseillä ensimmäinen ajatus on taas valvoa lennon lähtöön asti, mutta sekin on kyllä joskus todettu aika heikoksi vaihtoehdoksi. Vähiin taitavat yöunet kuitenkin jäädä.

Lankkaussession lopputulema.

Palaan reissusta ensi viikon alussa, joten blogi hiljenee viikoksi. Mikä nyt ei sinänsä ole mitään uutta.

Viikko 40 lyhyesti

Kulunut viikko olikin jo selvästi edellistä kevyempi, kuten hiukan ounastelinkin. Tällaisissa merkeissä meni urheilupuoli:

Maanantai: punttisali, jalat ja selkä, 1 h 15 min
Tiistai: punttisali, rinta ja kädet, 1 h 15 min
Keskiviikko: -
Torstai: punttisali koko kroppa läpi, 1 h 30 min
Perjantai: -
Lauantai: boulderointia pari tuntia, käveleskelyä
Sunnuntai: -

Viikko oli siis aika salipainotteinen. Keskiviikkoiltana sain riesakseni vihlovan pakaran, ja se on edelleen silloin tällöin muistutellut itsestään. Netin avulla ehdin jo diagnosoida itselleni niin iskiaksen kuin välilevyn pullistumankin, mutta koska kipu on ollut vain hetkittäistä ja siedettävää, taidan hakeutua lekuriin vasta jos vaiva ei ala itsekseen mennä ohi tai jos kipu pahenee. Torstain salitreeneihin kipu vaikutti hiukan, ja olen muutenkin yrittänyt ottaa varovasti.

Viikonloppu meni ystävien luona Kemissä, ja tätäkin naputtelen itseasiassa kännykällä paluumatkalla junan makuuvaunussa. Sää ei viikonloppuna suosinut (koska se toisaalta suosisi Suomessa lokakuussa?), mutta koska ystävien paku sanoi sopimuksensa irti, viikonloppuun kuului paljon kävelyä. Tämän lisäksi pääsin kevyesti tutustumaan Tornion boulderointi-caveen, joka olikin symppis paikka. Omalle kiipeilytekniikalle tekisi hyvää harrastaa ko. lajia enemmänkin, joten päätin raahata itseni esim. Pasilan cavelle jossain lähitulevaisuudessa. Seinällä heilumisen lisäksi teimme pienen kävelyretken Ruotsin puolelle, joten tulipa käytyä ulkomaillakin. Muun ajan mm. pelasimme Carcassonnea ja huippuviihdyttävää, 80-luvulta peräisin olevaa viisasten kokous -peliä. Ja saunoimme ja joimme olutta ja söimme lettuja. Onnistunut viikonloppu!

Keskiviikkona vuorostaan lennän Madridiin loppuviikoksi, joten ensi viikollakaan tuskin ainakaan salille juuri ehdin. Tuleepahan vähän sitä kuuluisaa lepoa. Nyt palaan satsumien, suklaan ja kirjan pariin samalla kun juna jyskyttelee pitkin lakeuksia. Perillä Helsingissä ollaan aamuseitsemältä.

Vihlova pakara ja pasmat muutenkin sekaisin

Olen tänään tarkastanut noin kuusi kertaa, ettei varmasti ole maanantai. Kalenterin mukaan on edelleen torstai, mutta tämä päivä on ollut kuin maanantaiden maanantaikappale. Taloyhtiössämme jo kuukauden päivät käynnissä ollut ikkunaremontti eteni tänään vihdoin asuntomme kohdalle (tai ainakin toivottavasti eteni, aamulla työmaalla ei näkynyt duunarin duunaria!). Tästä johtuen eilen illalla raivasimme jokaisen ikkunan eteen ohjeiden mukaiset 1,5 metriä työskentelytilaa, joka varsin runsain ikkunoin varustetussa asunnossamme tarkoitti käytännössä jokseenkin koko kämpän pakkaamista kasaan. Remontin takia jouduin heräämään 45 minuuttia normaalia aikaisemmin, siis toisin sanoen hävyttömän aikaisin (normaalisti herään klo 7:30, eikä minulla ole mitään motivaatiota herätä minuuttikaan aikaisemmin, aikaiset aamuherätykset nimittäin aiheuttavat minussa viimeistään iltapäivällä olon, jonka voisi helposti sekoittaa krapulaan).

Koska keittiömme oli muun kämpän ohella kasoina seinien vierillä, jouduimme syömään aamiaisen ulkona. Viikonloppuaamuisin ja matkoilla ulkoaamiainen on tietysti ihanaa luksusta, mutta normaaleina arkiaamuina ottaisin kyllä koska tahansa mieluummin oman, tavallisen aamiaiseni, johon kuuluu yleensä viipale leipää, puoli purkkia rahkaa ja marjoja (tai vaihtoehtoisesti rahka- tai vihersmoothie), sekä mukillinen kahvia, jota ennen ei tarvitse kommunikoida kenenkään kanssa. Hesari kainalossa pakenimme Flemarin Galleria Keitaaseen, joka tarjoaa varsin pätevää aamiaissettiä. Pätevää, mutta runsasta. Ja leipäbuffetin. Virhe, varsin maltilliseen aamiaiseen tottuneena söin ihan liikaa, eikä kahvikaan ollut tarpeeksi vahvaa. Puolinukuksissa ja maha killillään ajelin sporalla (fillari on huollossa) keskustaan raahaten salikamoja ja kasaa gradukirjallisuutta mukanani (kotiin kun ei remontin takia ole menemistä ennen kuutta). Menin sulattelemaan aamiaista toisen kahvimukillisen ääreen. Runsaan tunnin kuluttua aamiaisesta kyllästyin ja painelin salille.

Olo oli edelleen ähkyisä, joten ajelin hyvät tovit crosstrainerilla ja kuntopyörällä ennen kuin uskaltauduin nostelemaan painoja. Ajattelin tällä kertaa tehdä koko kropan kerralla, koska loppuviikosta en enää salille ehdi, ja säntäsin kyykkyräkille vääntämään etukyykkyjä (kammottavan vaikeaa, mutta siksipä minä sitä nyt harjoittelenkin). Kolmannen sarjan puolivälissä – kelatkaa tätä! – vasemmassa pakarassa alkoi vihloa ilkeästi. Kyseinen ruumiinosa oli vihoitellut hiukan jo edellisenä iltana, mutta silloin kuittasin asian puutumisena, kun olin nauttinut iltapalan lattialla mahdollisimman epäergonomisesti röhnöttäen. Tein sarjan loppuun ja totesin, että jalkojen ja perseosaston kurittaminen taitaisi olla paras jättää sikseen. Päätin kuitenkin muuten tehdä treenin loppuun normaalisti, ja kaikki menikin ihan hyvin, mitä nyt kävelin hiukan oudosti, kun yritin varoa ahteria. Lopussa yritin varovasti venytellä sitä, ilman mainittavaa vaikutusta vihlomisoireisiin. Mistähän ihmeestä tämä nyt on oire? Pitääkö minun ihan oikeasti googlata vihlova perse? Toivottavasti vihlonta menee ohi viikonlopun levolla, olin juuri alkanut havaita jotain minimaalista kehitystä takaosastossa!

Ja siltä kyllä tuntuukin. Nyt jo.

Kaiken päälle olin unohtanut pakata salikassiin hoitoaineen ja deorantin. Että jos näette jossain keskustakampuksen tienoilla tyypin, joka linkkaa eteenpäin krapulaisen näköisenä, tukka takussa ja kevyesti hienhajuisena kauheata tavarakasaa raahaten, se on varmaan joku muu.

Jotain positiivistakin kuuluu kyllä: Illalla ajelen ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni yöjunan makuuvaunussa. Menen viikonlopuksi Kemiin (!) kyläilemään ystävien luona. En ole vuosiin käynyt niin pohjoisessa. Jos minusta ei ensi viikolla kuulu, jääkarhut ovat varmaan syöneet minut.

Kuvat kähvelletty täältä. Hehee!